9. maaliskuuta 2014

Kunhan muistat omasi

Lähdimme lasten kanssa kaupungille. Lähtö oli taas totuttua säätämistä. Pitää etsiä tavaroita ja ainakin Sähikäinen kehittää jotain hulvattoman hauskaa tai muuten vain tärkeää, kun pitäisi vetää haalaria päälle. Yhtäkkiä huomasin, että Tarkkailijahan oli lähtenyt jo edeltä alakertaan. Ihan erikseen käskemättä. Eikä häntä ollut tarvinnut juuri hoputtaa. Mekin sitten perässä. Oli lompakko ja oli elokuvaliput. Kun päästiin puoleen väliin kohti bussipysäkkiä, Tarkkailija sanoi ottaneensa bussilippunsa mukaan. Gulp!

Tarkkailijan bussilipun paikka on koululaukussa. Muutaman kerran sen mukaanottaminen on unohtunut. Kun Tarkkailija sanoi sen ottaneensa, tajusin, etten ollut uhrannut ajatustakaan koko lipulle. Lapsi sai tietysti kehuja, mutta sitten tuli kysymys. Olisiko äiti muistanut? En minä lapselleni valehtele, vaikka mieli tekisi. Tarkkailija siihen rauhallisesti, että äidille riittää, että hän muistaa oman bussilippunsa. Hiukan huolestuneelta hän näytti, kun tarkistin pysäkillä, että elokuvaliput ovat matkassa. Olivathan ne.

Sitten alan tosissani huolestua, kun Tarkkailija huolehtii myös minun lipustani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti