28. maaliskuuta 2014

Ihan samanlaisia aikuisia

Meidän laumassamme on johtajina tällä hetkellä kolme aikuista ja tarpoja. Tarpoja menee aika usein komentamaan villeimpiä poikia ja hyvä niin. Häneltä se sujuu. Kun viimeksi pojat eivät heti uskoneet, huusin pojille, että kun tämä tarpoja tulee komentamaan, niin tilanne on vakava ja että on paree totella. Tottelivat. Sudenpentujen on turha kuvitella, että vaikka yksi on muita selvästi nuorempi, häntä ei tarvitsisi totella. Hän on yksi johtajista ja sen mukaan mennään.

Yksi inhokkisanonoistani päiväkodilla on se, kuinka he siellä päiväkodissa ovat kaikki ihan samanlaisia aikuisia. Viimeksi lähihoitaja väitti olevansa ihan samanlainen aikuinen kuin erityislastentarhanopettaja, kun halusin mieluummin jutella opettajien kanssa, millaiset otteet Sähikäisen kanssa toimivat. Lapsille toki kaikki aikuiset edellisen kevään ylioppilasta myöten toki ovat samanlaisia aikuisia, siinä missä tarpoja on sudenpennuille samanlainen johtaja kuin me aikuiset johtajat olemme. Minulle vanhempana työntekijät eivät enää ole samanlaisia. Kasvatusotteista juttelen opettajien kanssa ja lapsen terveyteen liittyvistä asioista hoitajien kanssa. Opettajat tuntuvat herkästi ottavan terveyteen liittyvät asiat kasvatuskysymyksinä.

Kun aikuinen sanoo aikuiselle, että kaikki he siellä päiväkodilla ovat ihan samanlaisia aikuisia, kyse on aivan eri asiasta kuin siitä, että lasten tulee totella kaikkia päiväkodin työntekijöitä samalla tavalla. Jos hoitaja ei näe eroa itsensä ja opettajien välillä, niin se kertoo minusta siitä, että hän ei arvosta lainkaan työkaveriensa koulutusta ja erityisosaamista. Ja jos hoitaja ei arvosta opettajia, niin miksi opettajat sitten arvostaisivat hoitajia? Tai vanhemmat sen enempää opettajia kuin hoitajiakaan. Sen verran ammattiylpeyttä pitää löytyä, että kun osaa jotain, ei pidä sitä piilossa. Tylsiä rutiinihomia joutuu kaikissa akateemisissa ammateissakin tekemään: ei sen pitäisi olla kenellekään uutinen, että myös lastentarhanopettajat vaihtavat vaippoja, jos ei ole mitään tähdellisempää työtä käsillä.

Yksi parhaista asioista partiossa on, että roolit vaihtuvat. Kun lähdetään retkeä tekemään, on vain yksi retkenjohtaja. Seuraavalla retkellä joku muu on se johtaja. Yksinään ei kuitenkaan kukaan pysty partioretkeä vetämään kuin hyvin pienelle porukalle. Näin partiossa oppii arvostamaan sekä niitä, jotka hoitavat erilaisia avustavia tehtäviä että niitä, jotka ottavat suunnitteluvastuuta, kuin myös niitä, jotka kantavat vastuun kokonaisuudesta. Silloin kun retkenjohtajalla on aikaa hakata halkoja, retkellä on kaikki menossa hyvin ja suunnitellusti eikä johtajaa tarvita mitään akuuttia ongelmaa ratkomaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti