Ei oo rahaa

Partio on avointa kaikille. Partio on halpa harrastus ja toivottavasti halpana pysyykin, vaikka esimerkiksi seurakunnan suunnalta tulee painetta nostaa maksuja. Seurakunnalla kun on talous tiukalla ja kaikki partiolaisilta perittävien maksujen korotukset menevät jotain kautta partiolaisten ja heidän vanhempiensa maksettaviksi. Nytkin on partiolaisia, joilla on talous niin tiukilla, että esimerkiksi osallistumismaksuja jää maksamatta. Kyse on pikku summista ja pahinta tässä onkin se, että ihmiset puhuvat.

Puheet lähtevät liikkeelle epätietoisuudesta: tuntuu väärältä, että toiset hoitavat maksut säntillisesti ja toisilta saa usein kysellä, että missä ne maksut viipyvät. Yhtä väärin on kyllä sekin, että toisilla on töitä, kun moni muu taas joutuu pitkään töitä hakemaan. Väärin on sekin, että toisilla terveys kestää, toisilla ei. Väärin on sekin, että toiset nuoret saavat vanhemmiltaan rahallista tukea ja toiset taas eivät saa. Elämä on epäreilua.

Näissäkin asioissa kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen, niin kuin Paasikivikin aikoinaan totesi. Jos laskua ei pysty eräpäivään mennessä maksamaan, niin ei se maailmaa kaada. Tärkeintä onkin, että laskuttajan kanssa on sovittu, milloin lasku maksetaan tai maksetaanko se esimerkiksi osissa. Vaikkei partiojohtajilla mitään vaitiolovelvollisuutta ole, useimmat ymmärtävät olla levittelemättä tällaisia asioita. Seurakunnan partiotyöntekijä pystyy myös neuvomaan eteenpäin ja toimii virkavastuulla.