Kuka minä olen?

Kiitollisuushaaste kolahti. Lähdin tätä pohtimaan sitä kautta, että olen hurjan kiitollinen siitä, että minun identiteettini ei rakennu pelkästään äitiydestä. Vaikka tiedän olevani oikein hyvä äiti lapsilleni, niin en heidän kanssaan oikein Hyvä Äiti -kisassa pääse loistamaan. Minulle työ on myöskin tärkeä, mutta onneksi elämässä on perheen ja työn lisäksi muutakin. Menneellä viikolla tuumasin, että vien harvoin töitä kotiin, mutta sen sijaan partio tuppaa silloin tällöin tulemaan työpaikalle. Jos vaikka retki lähestyy, lippukunnan trangioiden polttimot ovat hukassa ja nuorehko retkenjohtaja iltavuorossa.

Niin tärkeä asia kuin partio minulle onkin, on se kuitenkin harrastus. On hyvä, että on se työ, jossa voi kehittyä. Näin partio ei pääse haukkaamaan liian isoa osaa elämästä. Partiolippukunnan kun on kuitenkin tarkoitus olla paikka, jossa nuoret kehittävät itseään ihmisinä - ja muutenkin. Tällaisen tukevan aikuisen paikka on taustalla. Jos en olisi päiviä töissä, voisi olla vaikea olla puuttumatta vähän joka asiaan. Oikeastaan olen aikas tyytyväinen elämään: olen löytänyt jonkinlaisen tasapainotilan enkä koe sellaista jatkuvaa riittämättömyyttä, mikä monia naisia tuntuu vaivaavan.

On vielä yksi asia, joka voittaa niin työn kuin partion tai perheenkin. Joka tuotta pelkkää iloa. Kirjat. Se kun voi uppoutua hyvään tarinaan ja unohtaa kaiken muun. Tai unohtaa ja unohtaa: se vasta on upeaa, kun kirjasta löytyy sitaatti, joka selvittää omia ajatuksia. Viime viikkoina on mielessäni pyörinyt kaksi sitaattia. Toinen on Sirius Mustan (tai siis J. K. Rowlingin): "If you want to know what a man's like, take a good look at how he treats his inferiors, not his equals." Toinen taas Väinö Linnalta: "Koskelassa kiukuteltiinkin työtä tekemällä."