Mitä kuuluu

Sähikäinen on viime viikkoina ollut varsin äkäinen. Minulle. Yhden työpaikan lounaskeskustelun jälkeen tajusin, mistä se johtuu: ei ole helppoa olla Tarkkailijan pikkusisko. Hän ei saa niin paljon äidin jakamatonta huomiota kuin tarvitsisi eikä tule koskaan saamaan. Minun ja Tarkkailijan suhde kun on niin... vahva. Sähikäinen ei samalla tavalla tarvitse äitiä, muttei se tarkoita sitä, etteiköhän ihan yhtä lailla tarvitsisi äitiään. Yhtenä kiireisenä aamuna sitten räjähti oikein kunnolla. Kun jätin itkuista Sähikäistä päiväkotiin, sanoin, että meillä oli paha riita aamusta, ja pyysin, että juttelisivat Sähikäisen kanssa.

Illalla Sähikäinen raportoi jutelleensa ja oli ilmeisen huojentuneen oloinen. Palasin asiaan vielä tälle viikolle osuneessa vasussa ja sanoin, että minusta on tärkeää, että lapsi voi jutella tällaisista asioista jonkun perheen ulkopuolisen aikuisen kanssa. Meillä ei tällä hetkellä mitään isompia ongelmia ole, mutta ei se sitä muuksi muuta, että Tarkkailija on... Tarkkailija. Vähän jäi vasun jälkeen sellainen tunne, että Tarkkailijan olemassaolo tekee Sähikäisestä erinomaisen tukilapsen. Hänen osaa suhtautua siihen, että joku nyt vain ei oikein... osaa olla... kunnolla.

Monissa tytöissä ja joissakin pojissa on yksi raivostuttava ominaisuus. He valittavat jatkuvasti toisten lasten käytöksestä. Yleensä valitus on periaatteessa ihan aiheellista, mutta jos takana on jotain isompaa, ei se käytös valittamalla muuksi muutu. Sähikäinen ei tätä ilmeisesti tee, mutta vasun jälkeen kotonakin juteltiin siitä, että itseään saa ja pitääkin puolustaa. Pelkkä aikuiselle kertominen ei aina riitä, vaan toiselle lapselle on ihan hyvä suoraankin ilmaista, että nyt näpit irti minun hiuksistani, koska toiselta lapselta saatu palaute menee usein tehokkaimmin perille. Sähikäinen kyllä osaa antaa palautetta, jos niikseen tulee. Ainakin Tarkkailijalle.

Olen partiojohtajana jutellut monien lasten ja nuorten kanssa monenlaisista asioista. Kun mennään rinkat selässä kilometrikaupalla pitkin metsäpolkuja ja -teitä, sitä jutellaan kaikenlaista. Usein lapset juttelevat kotiasioistaan. Vanhemmissa tai perheessä harvemmin, jos koskaan, on mitään sellaista vikaa, että siihen ulkopuolisen pitäisi jotenkin puuttua. Silti lapsi haluaa kotiasioitaan puida jonkun sellaisen aikuisen kanssa, joka ei ole osapuoli.

Tarkkailija tuntuu jo löytäneen partiosta itselleen luottoaikuisen. Ainakin he ovat jutelleet suunnistaessa niin innokkaasti, että he kävelivät yhden rastinkin ohi. Tällä hetkellä olen partiossa yhtenä Tarkkailijan akeloista, mutta täytyy nyt katsoa, miten olisi järkevintä toimia Sähikäisen kanssa. Onneksi tässä on vielä melkein kaksi vuotta aikaa ennen kuin hän aloittaa partion.