8. lokakuuta 2014

Kun et ole koskaan tehnyt ohareita

Tuumasin tänään yhden sudenpennun vanhemmalle, että ei se lapun unohtuminen kotiin niin paha asia ole. He eivät ole koskaan tehneet ohareita, joten minulle riittää tässä vaiheessa, että ilmoittavat lapsen osallistuvan. Lapun ehtii tuoda myöhemminkin. Kun vetää samaa ryhmää useamman vuoden, sitä oppii huomaamaan, ketkä hoitavat asiansa jämptisti ja kenen sana pitää. Siitä pitää palkita joustavuudella.

Aina silloin tällöin sitä huomaa, että päiväkodissa on aloitettu ryhtiliike. Aikaisemmin joustavasti hoidetut asiat tehdään vaikeiksi. Selitys on aina "kun jotkut vanhemmat" tai "kun jotkut perheet" tai "kun jotkut lapset". Se on huono selitys. Jos jonkun perheen kanssa on ongelmaa, niin se on sen perheen ja päiväkodin välinen asia. Ei siitä pidä asiaan syyttömiä rankaista.

Sama se on monessa muussakin asiassa. Tarkkailija tekee nykyään läksynsä olohuoneen lattialla maaten. Tai istuen. Mutta kirjat ovat aina lattialla. Keittiöstä olen hänet häätänyt pois. Takaraivossa kummittelevat ohjeet siitä, millainen koululaisen työpisteen tulisi olla. Tänään yritin taas ehdottaa, josko pöydän ääressä. Tarkkailija kieltäytyi. Tuumasin siinä sitten, että niin kauan kuin kokeista tulee vain ysejä ja kymppejä, en puutu siihen, missä hän läksynsä tekee. Kunhan hän ne tekee. Ryhtiliike aloitetaan vasta, kun on oikeita ongelmia ratkottavina.

1 kommentti:

  1. Mun "tarkkailijani" tekee mieluiten läksyt eteisessä kovalla penkillä, niin ettei kukaan muu näe tai tiedä, että hän tekee läksyjä. Luokilla 2-4 oli tärkeää, että aikuinen ei ilmaissut edes tietävänsä läksyjen teosta. Nyt vitosella se on hieman helpottanut. Ja tuloksena on tosi hyviä numeroita - joihin poika tosin itse ei ole kovin tyytyväinen.

    VastaaPoista